Heipparallaa!
Istun tässä parhaillani Köpiksen kentällä ja olen istunut jo kolme tuntia..Ekaa kertaa en itse asiassa ole matkalla kotiin Suomeen vaan Puolaan. Meillä Jazzin ja modernin-tanssin MM-kilpailut siellä ja kisataan muodostelmalla perjantaina. Tarkoituksena oli siis että lennän täältä Warsovaan ja Suomen tiimi Helsingistä Warsovaan ja siellä hypätään yhteisbussiin. No muuten ei asia itseasiassa edes muuttunut paitsi että koko Suomen jengi venaa mua pari tuntia kentällä koska mun lento peruttiin ja yhtiö jolla lennän (Puolalainen LOT) ei katsonut tarpeelliseksi informoida asiakkaitaan siitä että kone ei lennä.. Nyt olen onneksi jo saanut uudet lentotiedot, itkenyt puhelimessa ja juonut aamukahvin niin asiat alkaa jo hieman näyttämään valoisammilta. Tosin en kyllä tasan huokaise helpotuksesta ennen kuin kone on lähtenyt, olen saanut mun matkatavarat ja istun bussissa matkalla Mikolajkiin muiden suomalaisten kanssa.. Peukut pystyyn ja sormet ristiin siis.
Puolasta kotiudun sunnuntaina mistä pääsen aloittamaan sitten joululoman. En malta odottaa! Täytyy kyllä myöntää että ei se ulkomaille muutto ihan niin ruusuista ollutkaan kun mitä aluksi luulin. Pois kotoa asuminen on oikeastaan yllättävän rankkaa ja yksinäistä. En mä sillä etteikö täältäkin olisi löytynyt hyviä ystäviä mutta ei se vaan ole sama kuin kotona. Odotan kuin kuuta nousevaa Suomeen pääsyä joka kerta kun siihen on mahdollisuus. Yhtä aikaa vaikka koti-ikävä on ollut todella kova en jättäisi koulua kesken mistään hinnasta nautin siitä kyllä kovasti. Olen myös ollut todella puhki nämä viimeiset viikot ja tuntuu että loma tulee aika tarpeeseen. Matkustaminen ja ikävöiminen ja jatkuva treenaaminen yhdistelmänä on kyllä aika uuvuttava.
Vaikka suoranaista fyysistä kehitystä tanssijana on hyvin vaikea itse havaita, uskon että olen oppinut kyllä paljon täällä. Ja ennen kaikkea olen myös oppinut itsestäni ihmisenä ja tanssijana paljon. Tiedän nyt paremmin mistä unelmoin, mikä tanssissa on mulle tärkeää ja mihin haluan oikesti elämässäni tähdätä. Yllätyin itsekin kun oivalsin etten no ensinnäkään halua enään ulkomaille opiskelemaan, haluan viettää loppuelämäni kyllä Suomessa ja muuttaa yhteen rakkaani kanssa. Oivalsin myös ettei ammatti-tanssijaksi kouluttautuminen välttämättä olekaan se mitä haluan tehdä. On nimittäin myös paljon muitakin todella mielenkiintoisia suuntautumismahdollisuuksia tanssin saralla joista saa ikään kuin lisäpätevyyttä esim. tanssin opettajana/ tuottajana tms. Kevät on kuitenkin vielä edessä ja aion kyllä joulun jälkeen palata tänne tuntui se sitten miltä tahansa. Kotona aion kyllä myös varmasti jatkaa ramppaamista niin kyllä se kesä ehkä sitten joskus vielä tulee. On aika hurja ristiriita väsymykseen ja koti-ikävän ja kovan työmoraalin ja itsensä syyllistämisen välillä. Toisinaan myös tuntuu ettei kroppa jaksa vaikka mieli kyllä menis ja on kamala koti-ikävä vaikka koulu on super makee ja täällä. Huhhuh
Nyt kuitenkin innolla suuntaan katseen kohti kisareissua (jos ikinä sinne Puolaan asti pääsen :D) ja sitten siitä seuraavaan joululomaan ja melkein kuukauteen aikaa olla vain kotona Suomessa. Se tulee tekemään ihan tosi tosi hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti