Välillä tuntuu siltä kun arjessa ei aina olisi riittävästi asioita, jotka "pitää" tehdä. Opiskelua, treenaamista ja töitä. Toki niistäkin kaikista nautin, mutta jollain lailla asioitten hoitamisen pakollisuus tuo ryhtiä päiviin ja viikkoihin. Samaan aikaan tiedän että koko elämäni oon painanut menemään ihan täysillä niin että hengähtämisestä olisi välillä antanut vaikka mitä ja ainakin treeniä ja töitä ja toivonmukaan myös opiskeltavaa on edessä jo ensi kesänä ja syksynä, joten miksi on niin vaikea nauttia että aikaa on välillä liikaa? Tuntuu jotenkin syylliseltä joinain päivinä vaan nousta myöhään, siivoilla kotia, kokata, ulkoilla ja tehdä asioita joista pitää. Eikä mun viikot todellakaan edes joka päivä ole sitä. Tuntuu tyhmältä että on vähää väliä olo kuin ei tekisi riittävästi, mutta miks aina pitäisi? Eihän kiire ja stressi ja vapaa-ajan puute ole mitään hienoja tai tavoittelemisen arvoisia asioita. Ja tätä kaikkea miettiessäni naurahdan itsekin itselleni miten tyhmältä se kuullostaa ja että voin varmasti antaa itselleni luvan nauttia tästä keväästä.:)
Käytiin Aleksin kanssa tänään Puu-Valillassa kävelemässä, ja uskokaa tai älkää en ollut koskaan aiemmin käynyt siellä. Aivan tossa kulman takana meidän kotikadun lähellä on asuinalue, joka vois olla ihan suoraan Astrid Lindgrenin satukirjasta. Kaikki ne ihanat värikkäät talot, kevään ensi kukat ja pienet silmut puissa sai mut vaan niin onnelliseksi ja kaikki se mistä aiemmassa kappaleessa puhun, unohtui. Jos koskaan elämässä saan mahdollisuuden haluaisin edes jollain tapaa asua siellä tai ainakin unelmoida siitä. :) Istuttiin vaan auringossa ja juotiin Raikastamon limua ja imettiin aurinkoa itseemme. EI valittamista, tää on ollut tosi hyvä puoli perjantaita ja uskon, että illastakin tulee ihan tosi hyvä :) Nyt pääsen tiivistämään Kulttuurituotannon haku-kirjallisuutta, JEE 8)
Alla kuvia aamupäivältä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti